Auta armias, pari vuotta vanha tietokoneeni Packard Bell  sai jäykkäkouristuksen.  Tosin se taisi olla ainakin osittain hiiren syytä.  Painelin sitä kuin viimeistä päivää ja käsivarttani olkapäätä myöten alkoi särkeä niin, että se häiritsi jo yöuntani. 

Olisi ehkä riittänyt hiiren vaihto, mutta mieheni vei minut Mercatone-nimiseen ostoskeskukseen,
josta sitten palasimme kotiin  upouusi HP Pavillion-tietokone mukanamme. Koneessa oli tietysti uusi ohjelma Windows Vista.  Sehän toimi kuin enkeli viikon ajan,  vaikkei se alkuun päästänyt minua ollenkaan nettiin. 

Muutaman päivän kuluttua, kun olin jo ehtinyt iloita hienosta tietokoneesta ja nauttia surffailusta netissäkin, se yhtäkkiä  jumittui paikalleen ja sammui.  Eikä sitä saanut toimimaan edes kylämme tietokone-ekspertti.  Kone on rikki, sanoi hän käsiään levitellen.
      
Voi, tuhannen tulimmaista.  Ei muuta kuin vanha kone esille ja odottamaan lauantaita. Saisivat kyllä kuulla kunniansa.  Valkeni se lauantaikin lopulta, ja lähdimme koneen kanssa 25 kilometrin päähän Mercatoneen.  Siellä elektroonisten laitteiden osastolla kertoivat, ettei Windows Vista siedä mitään vieraita ohjelmia.  En kyllä muistanut sellaisia käyttäneeni ja ihmettelin.
     
Lähes kolmen tunnin odottelun jälkeen teknikko, joka siinä sivussa asiakkaiden palvelun lomassa yritti saada konetta käyntiin,  totesi koneen oleva rikki. Kaput.  Niin sain sitten lopulta uuden koneen.     Pääsimme vihdoinkin palaamaan kotiin uusi kone takakontissa.  Ja minä saisin pian tehdä tuttavuutta uuden koneen kanssa.  (Toivottavasti paremmalla onnella!) Jahka ensin olisimme nauttineet  lounaan. Olin erittäin tyytyväinen kuten miehenikin, joka hoputti minua heti syötyämme kokeilemaan uutta konetta.  Että kaikki on varmasti OK.
   
Auta armias, mikä takaisku!  Koneen varusteista puuttui yksi pieni osanen, jolla minun olisi pitänyt liittää se sähköverkkoon. Ei muuta kuin läheiseen elektronikkkaa myyvään liikkeeseen, joka oli juuri muuttanut isompaan lukaaliin.  Heillä oli kyllä tietokoneita myynnissä, mutta sitä erillistä osaa. 
   
Ei auttanut muu kuin mennä takaisin sinne liikkeeseen, josta kone oli ostettu, ja jonne se osanen oli jäänyt kaikessa kiireessä huomaattamme jäänyt.  Piti tehdä uudelleen se edestakainen 50 kilometrin matka yhden pienen osasen takia.  Ei ollut kiva asia, kun oli sateinen ilma ja ukkonenkin oli käynyt meitä pikaisesti tervehtimässä lounaan aikoihin.  Sellaista se joskus on.  Murphyn laki toimii.  Jos jokin voi mennä pieleen, niin  se menee pieleen pahimmalla mahdollisella tavalla.
   
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Mutta yhä pelottaa, jos teen jonkin virheen, niin suuttuuko tämä Windows Vista, jonka ristin jossain vaiheessa Windows Vitsaksi.  Ei siis sentään Vitsiksi. Nyt ihmettelen kuitenkin vielä, että kauankohan tätä autuutta kestää.  Tai ei se kaikki nyt yhtä autuutta ole, koska
ohjelmassa ei ole suomalaisen tekstin korjausohjelmaa.  On vain englantilaisen ja italialaisen tekstin
korjausmahdollisuus. Italiassa kun eletään. 

Jos joku tietää kertoa lisää tästä ohjelmasta, niin ottaisin mielelläni vastaan infoa siitä.  (RVC)