Rakkauden hedelmiä I<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Mitään sellaista hän ei ollut osannut odottaa, kun tytär oli soittanut edellisenä päivänä ja sanonut tulevansa käymään.   – Onko sinulla jotain erityistä sydämelläsi, hän oli kysynyt.  -  On mulla, kuului vastaus. 

 

Nainen ei kysellyt enempää. Eikä jäänyt asiaa sen kummemmin pohtimaan. Pianhan sen kuulisi. Hän oli kuvitellut asian liittyvän jotenkin kouluun tai tulevaan ammattiin tai kenties tytär olisi rahan tarpeessa.  Johonkin sellaiseen. 

Seuraavana päivänä tytär oli tullut sisään omilla avaimillaan.  Ei hän ollut niitä hennonut pois ottaa.  Tosin ei hänelläkään ollut avaimia tyttären kotiin.

 

Hän pisti teeveden kiehumaan. Tytär ei ollut oppinut juomaan kahvia, vaikka nuorempi sisar kittasi sitä liiankin kanssa.Vieläkään hän ei esittänyt kysymyksiä, vaan odotti, että tee tekisi tehtävänsä.

 

-  Sinusta tulee isoäiti, hän kuuli lopulta tyttären sanovan.  Seurasi korvia viiltävä hiljaisuus. Hänestä siis tulisi isoäiti. Mitään sellaista hän ei ollut osannut odottaa...

 

-  Miten se on päässyt tapahtumaan, sai hän lopulta sanotuksi. Typerä kysymys. Olihan se maailman vanhin temppu.  Mutta kun oli ehkäisyt ja valistus ja kaikki!  - Ettekö te käyttäneet mitään?! hän jatkoi.

 

-  Mulla oli menkut sekaisin, mä olin kai unohtanut sen pillerin joskus.  En mä tiedä, tytär vastasi väistellen.

 

-  Niin sitä pitää. Tule ja puserra. Kaikkea kanssa. Voi herran pieksut.... Sanat soljuivat naisen suusta katkeamattomana virtana. Hän ei kyennyt ilmaisemaan tunteitaan järjellisellä tavalla. Oli se sellainen isku.  Mitään tällaista hän ei ollut  kerta kaikkiaan osannut odottaa, vaikka oli ollut se keskenmenokin hyvin nuorena.

 

Sitä se siis merkitsi tyttären vierailu.  Hänestä tulisi isoäiti. Neljäkymmentäyksivuotiaana. Ja hänellä kun itselläänkin paloi vielä halu lapsen tekoon.  Nyt kun hänen elämässään oli se uusi mies.  Pianhan se olisi jo liian myöhäistä, muttei sentään vielä välttämättä.

 

Nainen havahtui ajatuksistaan.  Tytär näytti kääriytyneen vaitiolon suojiin.  Antaa äidin rauhoittua, se varmaan ajatteli. Kai se oli ollut aikamoinen sokki sille itselleenkin.  Kun oli vielä ne ylioppilaskirjoituksetkin edessä.

 

Ensijärkytyksestä selvittyään nainen  oli yrittänyt suhtautua uutiseen huumorilla. Niinpä hän sanoi kaikille tutuilleen, varsinkin niille,  jotka kertoivat odottavansa iloista perhetapahtumaa tai niille, jotka olivat juuri äskettäin sellaisen kokeneet, tulevansa kesällä isoäidiksi.  Se oli herättänyt kuulijoissa tiettyä hilpeyttä.  Eihän kukaan osannut kuvitella häntä keinutuolissa sukkaa kutomassa. Olipa joku puhunut epäreilusta kilpailustakin. 

 

Mamiblue