<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ikäisekseen hyvin säilynyt

säilynyt

kuin etikkaan hukutettu kurkku

ja miten niin ikäisekseen

mikä se ikä on

vuodet vai verisuonet

virkatodistus mieli vai rypyt

ja hyvin siis kuinka

ryppyinen mutta aivoiltaan virkku

unohteleva hupakko

mutta elämänmyönteinen

virkku etikkakurkku

hellä höppänä

kurttuinen älypää

onhan sitä

monenlaista säilymistä

 

(Kyllikki Villa: Pitelen kiinni hetkestä)

 

Näin nuoruutta ihannoivana aikakautena oli ihanaa kuulla radiossa gerontologin, jonka nimeä en muista  (nimethän ne ekana unohtuvatkin), sanovan, että ikääntyneitä ovat yli 70-vuotiaat ja vasta yli kahdeksankymppiset ovat vanhoja.  50-69-vuotiaat ovat varttuneita. (Muistaakseni.)

 

Sen sijaan täällä Italiassa  jo viisikymppisistä käytetään sanontaa  anziani,  joka Barezzani- Kalmbachin Suomi-italia-suomi-sanakirjan mukaan on vanha, vanhahko, vanhempi. Itseasiassa voitaisiin käyttää myös sanaa seniori. Mainitussa sanakirjassa tosin sitä ei ole. On vain senile, joka on suomeksi vanhuuden höperö, kun taas senilità on vain vanhuus.  

 

Kaikki vanhukset ovat siis Italiassa sanakirjan mukaan enemmän tai vähemmän höperöitä.  Tosin ei sitä voi sanoa ainakaan esimerkiksi Rita Levi Montalcinista, yli yhdeksänkymppisestä senaattorista ja  tiedenaisesta, joka aikanaan palkittiin Nobelilla.  Eikä voinut väittää edesmenneestä Indro Montanellistakaan.

 

Oli miten oli,  Helsingin Sanomien nettisivuilla voi tai ainakin saattoi vielä jokin aika sitten tehdä itselleen testin, joka kertoi elinikäennusteen. Ensin ajattelin, etten halua siitä mitään tietää, mutta  uteliaisuus kuitenkin voitti. Testissä  kysyttiin ensin elämäntapoja, lähisukulaisten elinvuosia ja sairauksia jne. Lopuksi kuvaruutuun ilmestyi potentiaalinen elinikä. 

 

Jos testi erehtyi, ei tietenkään ole mahdollista tehdä valitusta. Joten se siitä. Itselleni sain kyllä vielä reilusti lisäaikaa, mutten sentään mitenkään ylettömästi. Siksi onkin parasta pitää hetkestä kiinni.  (RVC)