Mamibluen marinadit

TELAKALLA

2008-01-22T19:38:00+02:00

Pidän luovan tauon

Tämä blogini on toistaiseksi telakalla kirjoitusurakkani takia. Ai, että minkä kirjoitusurakan? Koska keskeneräisistä asioista ei kannata laverrella, en kerro niistä hankkeista nyt sen enempää. Mutta toivon mukaan pitäisi syntyä jotain jännää.

Kirjoittelen kuitenkin keskittyneesti Ummet ja lammet-nimiseen blogiini (ritviecav.wordpress.com) aina silloin tällöin. Joten tavataan siellä. Jookos?

Toivoo Mamiblue

Pakinaperjantain matka-teema

2007-11-26T00:32:00+02:00

HAUSKA NAURAA

On hauska nauraa

täpötäydessä bussissa,

jossa ei itse ole.

Niskaasi hengittävät

kireäotsaiset kanssamatkustajat.

Hymytön klaani

matkalla vapaan viettoon.

Kassissa polttavat

perjantaipullot.

Valmiiksi juopunut

esittää synkkää showtaan.

Tunkkaisen ilman halkaisee

rahastajan ääni.

Totinen massa etenee

käytävällä, ulostuu ja unohtuu.

On hauska nauraa bussissa,

jossa ei itse ole.

Kaukana kiireestä

Etelän polttavan auringon alla

vuolaita lemmenvaloja,

valhein voideltuja,

suudelmin höystettyjä

niskaasi huohottaa

Rodrigo.

(RVC)

Runotorstain haaste: Keskeneräinen

2007-11-15T23:40:00+02:00

Keskeneräiset

Hän syntyi
keskosena,
keskeneräisenä,
muttei sitä edes huomaa.
Hän on kuin yksi meistä.
Ja onkin sitä.
Kaikkihan me olemme
omalla tavallamme:
keskenkasvuisia,
keskeneräisiä.
Valmiita emme
koskaan
Emme ikinä,
vaikka jatkaisimme
kasvamista koko ikämme.
Emme edes silloin kun
aika meistä jättää.

(RVC)

Pakinaperjantain lohtu-haaste

2007-11-15T00:15:00+02:00

LAIHA LOHTU

Syötyään suuren

makkarakurkkuvoileivän

hän jaksoi taas hetken.

Tulihan sentään kakkossija

siinä sihteerikilvassa.

(RVC)

Tarinamaanantain Ahertaja-aihe

2007-11-12T12:01:00+02:00

PYHÄTYÖ ON SYNTIÄ

    Nyykreenin muija
    pesi pyykkiä vieraille
    kuutena päivänä viikossa
    ja seitsemäntenä omansa.

    Pyhätyö on syntiä!
    Pastorska saarnasi
    seitsemää lapsikultaa
    kun kirkkoon kuljetti.
    Olkaas nyt siivolla.
    Ja sanan kuulossakaan
    eivät viitsi käydä.

     Pyhätyö on syntiä,
    pastorin perilliset
    ilkkuivat maanantaina
    ja sylkivät kilpaa
    Nyykreenin mukulain
    vastapestyille vaatteille.

(RVC)

Pakinaperjantain Lohtu-teema

2007-11-10T23:20:00+02:00

LOHTUA JA VOIMIA JOKELAN KOULUN UHRIEN LÄHEISILLE

Pakinaperjantain tämän viikon teema LOHTU toi mieleeni Jokelan koulun kammottavat tapahtumat. Jotenkin lohduttomalta kaikki tuntui tuona kohtalokkaana päivänä, ja minäkin täällä kaukana, Italiassa, järkytyin syvästi tuosta tragediasta ihan kyyneliin asti.

Miettiessäni tuota lohtu-teemaa, en kyllä keksi ainuttakaan sanaa, joilla voisi lohduttaa tuon sokean väkivallan uhrieksi joutuneiden omaisia. En usko, että hyvin helposti löytäisin sanoja myöskään tuon hirvittävän hirmutyön tekijän omaisille. Siksi ihailenkin suuresti niitä henkilöitä, jotka useimmiten vapaaehtoistyönään ovat auttamassa surun ja järkytyksen murtamia ihmisiä. Joilla on paljon sitä lähimmäisen rakkautta.

Tietenkin siinä työssä onkin tärkeämpää ihmisten kuunteleminen ja läsnäolo kuin lohdutuksen sanat, jotka varmaan kyllä sitten tulevat ihan itsestäänkin, kun ensin autettavan ja auttajan välille syntyy luottamukseen perustuva kontakti. Uskon, että myös ystävät ja sukulaiset pystyvät tarjoaamaan lohtua ja tukea sureville. On muistettava, että laihakin lohtu on parempi kuin ei mitään.

Emme me suomalaiset niin kylmiä ole, kuin usein kuvitellaan. Kyllä me osaamme tukea ja tuoda lohtua läheisillemme. Ja me todella otamme osaa vilpittömästi. Ja kukkaron nyöritkin aukeavat tarvittaessa. Omalla tavallamme mekin haluamme ja tuomme lohtua kärsiville. Me vain ilmaisemnme itseämme ja näitä asioita hiukan eri tavalla, pidättyvämmin kuin esimerkiksi etelän ihmiset vaikkapa Italiassa. Kulttuurieroista huolimatta me ihmiset - eri puolilla maailmaa - olemme pohjimmaltamme hämmästyttävän samanlaisia. Ainakin mitä iloon ja suruun ja ystävyyteen ja rakkauteen tulee. Me vain ilmaisemme tunteitamme hiukan eri tavoin eri puolilla maailmaa.

Ja hyviä ja pahoja ihmisiä on joka puolella. Tai ehkä onkin niin kuin Eino Leino kirjoitti: "Paha ei ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista." Ja onnettomampi. Ja kenties hän joskus valehtelee itselleenkin ja kuvittelee olevansa kaikkia muita vahvempi ja kenties parempikin.

Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk´ei se aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss´ ihmiset tuntevat tuntehin,
siell´ lähell´ on Jumalakin.

Paljon tähän olisi lisättävääkin, mutta lopetan tähän tällä kertaa. Näissä surullisissa merkeissä: " Päivä vain ja hetki kerrallansa", tai kuten alkuperäisessä Lina Sandell-Bergin runossa sanottiin: "Vain päivä, silmänräpäys kerrallaan. Mikä lohtu, tapahtuu sitten mitä tahansa. (RVC)

Runotorstain haaste : Sana jota ei saa kuulla

2007-11-02T00:13:00+02:00

EIKÄ SANOJA TARVITA

Ole minun lähelläni, kun

sanat takertuvat kurkkuuni,

ajatukset syntyvät kuolleina,

eikä minulla ole mitään

sanottavaa.

Sinullekaan.

Ole minun lähelläni, kun

kyyneleet sumentavat

silmäni näkemästä

sinua.

Ole minun lähelläni, kun

puhe pulppuaa huuliltani,

ja keskosinakin

syntyneet ajatukset

pukeutuvat

sanoiksi.

Ole minun lähelläni, kun

ääneni hukkuu

kadun kohinaan.

Ole minun lähelläni,

eikä sanoja tarvita.

(RVC)

Aloin uskoa Murphyn lakiin...

2007-10-21T19:15:00+03:00

VOI TUHAT TULIMMAISTA...

Auta armias, pari vuotta vanha tietokoneeni Packard Bell sai jäykkäkouristuksen. Tosin se taisi olla ainakin osittain hiiren syytä. Painelin sitä kuin viimeistä päivää ja käsivarttani olkapäätä myöten alkoi särkeä niin, että se häiritsi jo yöuntani.

Olisi ehkä riittänyt hiiren vaihto, mutta mieheni vei minut Mercatone-nimiseen ostoskeskukseen,
josta sitten palasimme kotiin upouusi HP Pavillion-tietokone mukanamme. Koneessa oli tietysti uusi ohjelma Windows Vista. Sehän toimi kuin enkeli viikon ajan, vaikkei se alkuun päästänyt minua ollenkaan nettiin.

Muutaman päivän kuluttua, kun olin jo ehtinyt iloita hienosta tietokoneesta ja nauttia surffailusta netissäkin, se yhtäkkiä jumittui paikalleen ja sammui. Eikä sitä saanut toimimaan edes kylämme tietokone-ekspertti. Kone on rikki, sanoi hän käsiään levitellen.

Voi, tuhannen tulimmaista. Ei muuta kuin vanha kone esille ja odottamaan lauantaita. Saisivat kyllä kuulla kunniansa. Valkeni se lauantaikin lopulta, ja lähdimme koneen kanssa 25 kilometrin päähän Mercatoneen. Siellä elektroonisten laitteiden osastolla kertoivat, ettei Windows Vista siedä mitään vieraita ohjelmia. En kyllä muistanut sellaisia käyttäneeni ja ihmettelin.

Lähes kolmen tunnin odottelun jälkeen teknikko, joka siinä sivussa asiakkaiden palvelun lomassa yritti saada konetta käyntiin, totesi koneen oleva rikki. Kaput. Niin sain sitten lopulta uuden koneen.     Pääsimme vihdoinkin palaamaan kotiin uusi kone takakontissa. Ja minä saisin pian tehdä tuttavuutta uuden koneen kanssa. (Toivottavasti paremmalla onnella!) Jahka ensin olisimme nauttineet lounaan. Olin erittäin tyytyväinen kuten miehenikin, joka hoputti minua heti syötyämme kokeilemaan uutta konetta. Että kaikki on varmasti OK.

Auta armias, mikä takaisku! Koneen varusteista puuttui yksi pieni osanen, jolla minun olisi pitänyt liittää se sähköverkkoon. Ei muuta kuin läheiseen elektronikkkaa myyvään liikkeeseen, joka oli juuri muuttanut isompaan lukaaliin. Heillä oli kyllä tietokoneita myynnissä, mutta sitä erillistä osaa.

Ei auttanut muu kuin mennä takaisin sinne liikkeeseen, josta kone oli ostettu, ja jonne se osanen oli jäänyt kaikessa kiireessä huomaattamme jäänyt. Piti tehdä uudelleen se edestakainen 50 kilometrin matka yhden pienen osasen takia. Ei ollut kiva asia, kun oli sateinen ilma ja ukkonenkin oli käynyt meitä pikaisesti tervehtimässä lounaan aikoihin. Sellaista se joskus on. Murphyn laki toimii. Jos jokin voi mennä pieleen, niin se menee pieleen pahimmalla mahdollisella tavalla.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Mutta yhä pelottaa, jos teen jonkin virheen, niin suuttuuko tämä Windows Vista, jonka ristin jossain vaiheessa Windows Vitsaksi. Ei siis sentään Vitsiksi. Nyt ihmettelen kuitenkin vielä, että kauankohan tätä autuutta kestää. Tai ei se kaikki nyt yhtä autuutta ole, koska
ohjelmassa ei ole suomalaisen tekstin korjausohjelmaa. On vain englantilaisen ja italialaisen tekstin
korjausmahdollisuus. Italiassa kun eletään.

Jos joku tietää kertoa lisää tästä ohjelmasta, niin ottaisin mielelläni vastaan infoa siitä. (RVC)

Mies on tarmokas, mutta nainen hössöttää.

2007-10-14T19:18:00+03:00

Tasa-arvoa työelämään!

Kun samassa pöydässä istuu sekä miehiä että naisia, ei ole kovinkaan harvinaista, että puhe ennemmin tai myöhemmin kääntyy sukupuolten väliisiin eroihin - ah niin siunattuihin - ja siihen yhäkin vielä kaivattuun tasa-arvoon. Nyt tosin myös miehet ovat alkaneet valittaa, etteivät he nauti samoja oikeuksia kuin naiset. Ainakaan mitä yhteisiin lapsiin eron sattuessa tulee.

Nyt kuitenkin - muistin virkistämiseksi - puutunkin työelämään, jossa tasa-arvoa ei edelleenkään ole. Varsinkaan mitä palkkoihin tulee. Naisten eurohan kuuluu edelleenkin olevan 80 senttiä. Kun nyt olen asunut jo yli 20 vuotta Italiassa, en varmuudella tiedä, vieläkö pitävät paikkansa oheiset Valituissa Paloissa aikoinaan julkaistut väitteet. Ne kiersivät silloin myös valtion hallinnossa virastosta toiseen. Joten jos eivät ole ajan tasalla, kommentoikaa ihmeessä....

Miten erottaa virkamiehen virkanaisesta?

VirkaMIES on tarmokas. VirkaNAINEN hössöttää.

VirkaMIES kiinnittää huomion yksityiskohtiin. VirkaNAINEN on pikkumainen.

MIES menettää malttinsa siksi, että on paneutunut työhönsä. NAINEN on pahansisuinen.

MIES vie työnsä sisukkaasti päätökseen. NAINEN ei osaa lopettaa ajoissa.

MIEHEN arvostelukyky on yhtä kuin NAISEN ennakkoluuloisuus.

MIES on nähnyt paljon maailmaa. NAINEN on vähän matkustellut.

MIES on kivunnut korkealle. NAINEN on päässyt huipulle helpolla. (Kenties kamarin kautta?)

MIES pitää tarkkaa komentoa. NAINEN on hankala alaisilleen.

(Keksittekö lisää tämäntapaisia eroja?)

Pakinaperjantain Työnilo haasteena

2007-10-13T20:32:00+03:00

LOPPUTILI

Saatuani tietää, ettei

minulle olisi enää töitä

siinä myymälässä, rohkenin

syytäkin moiseen tiedustella.

Pomo hermostui eikä voinut

ymmärtää, miten minulla

saattoikaan olla niin

kova hinku

viinaa myymään.

TISKIN TAKANA

Kaksi koskista,

kolme porvoon lankkua,

neljä votkaa ja tuplaviski.

Eikäs olekin mukavaa, kun

kaiken voi hukuttaa viinaan:

tuskan ja masennuksen,

pettymyksen ja ivan,

rahahuolet ja ilonkin.

Itku pitkästä ilosta.

Kippis vaan ja kulaus.

Hei kudnaada korkin alla.

(RVC)

PS. Työn iloa vähän sarkastisesti. Ekassa runossa se on ikään kuin mennyttä. Työn "iloja" sekin!!! Kenen iloja sitten lieneekin. Kentie sen pomon, joka irtisanoi alaisensa.
Toisessakin työn ilo on mennyttä, jos sitä on koskaan ollutkaan. Päähenkilö voi olla sama molemmissa runoissa tai sitten ei. Kenties tuo Alkon myyjä irvaili asiakkaansa kustannuksella ollessaan vielä töissä.
(RVC)