LOHTUA  JA VOIMIA JOKELAN KOULUN UHRIEN LÄHEISILLE

Pakinaperjantain tämän viikon teema LOHTU toi mieleeni Jokelan koulun kammottavat tapahtumat. Jotenkin lohduttomalta kaikki tuntui tuona kohtalokkaana päivänä, ja minäkin täällä kaukana, Italiassa, järkytyin syvästi tuosta tragediasta ihan kyyneliin asti.

Miettiessäni tuota lohtu-teemaa, en kyllä keksi ainuttakaan sanaa, joilla voisi lohduttaa tuon sokean väkivallan uhrieksi joutuneiden omaisia. En usko, että hyvin helposti löytäisin sanoja myöskään tuon hirvittävän hirmutyön tekijän omaisille.  Siksi ihailenkin suuresti niitä henkilöitä, jotka useimmiten vapaaehtoistyönään ovat auttamassa surun ja järkytyksen murtamia ihmisiä. Joilla on paljon sitä lähimmäisen rakkautta.

Tietenkin siinä työssä onkin tärkeämpää ihmisten kuunteleminen  ja läsnäolo kuin lohdutuksen sanat, jotka varmaan kyllä sitten tulevat ihan itsestäänkin, kun ensin autettavan ja auttajan välille syntyy luottamukseen perustuva kontakti.  Uskon, että myös ystävät ja sukulaiset pystyvät tarjoaamaan lohtua ja tukea sureville. On muistettava, että laihakin lohtu on parempi kuin ei mitään.

Emme me suomalaiset niin kylmiä ole, kuin usein kuvitellaan. Kyllä me osaamme tukea ja tuoda lohtua läheisillemme. Ja me todella otamme osaa vilpittömästi. Ja kukkaron nyöritkin aukeavat tarvittaessa.  Omalla tavallamme mekin haluamme ja tuomme lohtua kärsiville. Me vain ilmaisemnme itseämme ja näitä asioita hiukan eri tavalla, pidättyvämmin kuin esimerkiksi etelän ihmiset vaikkapa Italiassa. Kulttuurieroista huolimatta me ihmiset - eri puolilla maailmaa - olemme pohjimmaltamme hämmästyttävän samanlaisia. Ainakin mitä iloon ja suruun ja ystävyyteen ja rakkauteen tulee. Me vain ilmaisemme tunteitamme hiukan eri tavoin eri puolilla maailmaa.

Ja hyviä ja pahoja ihmisiä on joka puolella. Tai ehkä onkin niin kuin Eino Leino kirjoitti: "Paha ei ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista." Ja onnettomampi. Ja kenties hän joskus valehtelee itselleenkin ja kuvittelee olevansa kaikkia muita vahvempi ja kenties parempikin.

Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk´ei se aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss´ ihmiset tuntevat tuntehin,
siell´ lähell´ on Jumalakin.

Paljon tähän olisi lisättävääkin, mutta lopetan tähän tällä kertaa. Näissä surullisissa merkeissä: " Päivä vain ja hetki kerrallansa", tai kuten alkuperäisessä Lina Sandell-Bergin runossa sanottiin: "Vain päivä, silmänräpäys kerrallaan. Mikä lohtu, tapahtuu sitten mitä tahansa.   (RVC)