LOPPUTILI

 

Saatuani tietää, ettei

minulle olisi enää töitä

siinä myymälässä, rohkenin

syytäkin moiseen tiedustella.

Pomo hermostui  eikä voinut

 ymmärtää, miten minulla

saattoikaan olla niin

 kova hinku

viinaa myymään.

 

 

TISKIN TAKANA

 

Kaksi koskista,

 kolme porvoon lankkua,

neljä votkaa ja tuplaviski.

Eikäs olekin mukavaa, kun

kaiken voi hukuttaa viinaan:

tuskan ja masennuksen,

pettymyksen ja ivan,

rahahuolet ja ilonkin.

Itku pitkästä ilosta.

Kippis vaan ja kulaus.

Hei kudnaada korkin alla.

(RVC)

PS.  Työn  iloa vähän sarkastisesti.  Ekassa  runossa se on ikään kuin mennyttä. Työn "iloja"  sekin!!!  Kenen iloja sitten lieneekin.  Kentie sen pomon, joka irtisanoi alaisensa.
Toisessakin työn ilo on mennyttä, jos sitä on koskaan ollutkaan. Päähenkilö voi olla sama molemmissa runoissa tai sitten ei. Kenties tuo Alkon myyjä irvaili  asiakkaansa kustannuksella ollessaan vielä töissä.
(RVC)