Kadonnut kevät ja lämpö

Hallatar haaveilija toivotti eilen blogissaan Kodikkaasti hyvää Vihtorin päivää.  Enpäs tuota muistanutkaan, että olen syntynyt Vihtorin päivänä.  Mutta sen kyllä muistan taatusti, että  synttärini ovat heti kevätpäivän tasauksen jälkeen.Se onkin ollut  minulle aina  selvä merkki kevään tulosta. 

Eihän täällä Italiassa syntymäpäiviä juurikaan vietetä, ainakaan sillä lailla kuin Suomessa.  Lapset kyllä ja  jotkut aikuisetkin juhlivat täysiä kymmeniä. Mutta koska minkä tahansa aihe on hyvä juhlimiseen,  ja kun naapurista tuli onnittelusoitto,  juhlin minäkin eilen ihan pikkasen toisen meidän pikkukylässä asuvan suomalaisen rouvan kanssa. Hän on kaiken lisäksi naimisissa mieheni serkun kanssa.  Joten olemme sukulaisiakin kahden ns. väärän koivun takaa. 

Ajoimme iltapäivällä lähimpään kaupunkiin Chiaravalleen ja sikäläisessä kahvilassa joimme lasilliset punaista kuohuviiniä  ja söimme jäätelöt synttärieni ja samalla almanakan mukaisen kevään tulon kunniaksi,  minkä jälkeen kävimme vähän shoppailemassa. Juttelimme niitä näitä ja myös Suomi-kerhomme sunnuntaina pidettävästä vuosikokouksesta.

Chiaravalle, jonka nimi tarkoittaa kirkasta tai vaaleaa laaksoa, on alle 30.000 asukkaan kaupunki noin viiden kilometrin päässä meiltä. Se oli muuten myös  maailmankuulun lapsipedagogin Maria Montessorin syntymäkaupunki,  jossa hänen isänsä toimi tupakkatehtaan johtajana. Marian äiti oli kotoisin  nykyisestä kotikylästäni, Monte San Vitosta. Maria oli kahdeksanvuotias perheen muuttaessa Roomaan. Kaupunki vaalii kuuluisan pedagogin muistoa,  ja siellä on Montessori-lastentarhan ja –seimen lisäksi myös Maria Montessorille omistettu pieni kotimuseo.  Lisäksi kaupunki järjestää vuosittain Montessori-pedagogiaan liittyviä kansainvälisiä kursseja.

Mainittakoon vielä, että loppiaisena tuli kuluneeksi 100 vuotta Maria Montessorin Casa dei Bambini (Lasten talon) perustamisesta.  Casa dei Bambini sijaitsee  Roomassa  Via dei Marsi-kadulla, Quartiere San Lorenzo-korttelissa. Tarkoitus on palata Maria Montessoriin myöhemmin Mansikka-lehti-blogissa.

Mutta palataksemme kevään merkkeihin, nehän olivat tänä vuonna nähtävissä jo reilusti yli kuukauden etuajassa. Hedelmäpuiden kukinta  - valkoista, vaalean punaista ja keltaista -  on ilahduttanut silmää reilusti etuajassa.  Jopa meidän pihan kaunistuksen, kirsikkapuun kukat olivat jo alkaneet aueta, ja  auringon lämpö sai vähentämään vaatetusta.

Tämän viikona alussa kevät otti kuitenkin takapakkia ja tuli takatalvi. Omituista kyllä lunta on tullut lähinnä Etelä-Italiassa ihan Sisiliaa myöten.  Täällä meillä päin sitä on näkynyt vain vuoristossa.

Mutta täällä meilläkin päin jouduimme taas turvautumaan huoneiston lämmittämiseen. Ja katukuvaan palasivat toppatakit ja muut täkäläiset talvitamineet.  

Aika erikoisen ilmestyksen tapasin eilen bussipysäkillä.  Iäkäs nainen oli sonnustautunut pitkiin housuihin, joiden päällä oli toppatakki, jonka alta pilkisti selvästi hame. Kaiken kruunasi italialaisittain harvinainen, ties mistä haalittu päähine. Täällähän kuljetaan  tukka tuulessa hulmuten ja päänsä peittävät yleensä vain Euroopan ulkopuolelta tulevat maahanmuuttajanaiset.

Kevään lämpö kaikkosi täältä ennustusten mukaan arviolta viikoksi,  ja nyt odotammekin kiihkeästi sen paluuta.  Kevät ja lämpö, tulkaa  takaisin,  älkää hylätkö meitä!  Kevät, älä anna kylmyyden tuhota vilja-, vihannes-  ja hedelmäsatoja.  Lukemattomien ihmisten elanto on siitä kiinni.  (RVC)