<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

- Sinuna en kyllä lähtisi. Odottaisin aamuun.  Katso nyt  ikkunasta, millainen rajuilma siellä on. Vie vielä autonkin mennessään.  Sataa kuin saavista kaatamalla, ja taitaa olla ukonilmakin tulossa,  sanoi Helena huolestuneena.

-  Mun on pakko mennä.  Eihän se laiva  voi lähteä ilman kipparia,  selitti Kalle.

-  Siinä tapauksessa mä lähden mukaan. Kuollaan sitten yhdessä.

-  Älä höpise, tässä kukaan kuole. Tietäisit millaisista myrskyistä on selvitty kuiville. Sä maalaat vain piruja seinille.

-  Ai, minä maalaan piruja. Katso itse ulos ikkunasta. Tuokin vanha tammi heiluu kuin olisi humalassa. Se voi katketa kahtia milloin tahansa.

-  Mihin se nyt katkeaa.  Ja kuule on sitä pahemmistakin myrskyistä selvitty kuiville. Te maakravut aina liioittelette.

- Ja te merikarhut - hmm... merikarjut - aliarvioitte aina niitä vaaroja. Sitä paitsi, taisit unohtaa sen pienen yksityiskohdan, että mäkin oon seilannut.

-  Matkustajalautalla! Itämerellä! Nehän on uivia hotelleja!

-  Kuule, menihän se Malmikin pohjaan Itämerellä. Ja Estonia, joka oli lisäksi matkustaja-alus.

-  Mitä sä nyt niitä vanhoja haaksirikkoja tähän vedät.

-  Vedän, minkä vedän. Estonian nyt kaikki tietää. Malmi taas ....Siellä ne taisteli merellä elämästä ja kuolemasta, kun presidentinlinnassa tanssittiin itsenäisyyttä juhlien. Siinä meni meren pohjaan kokonainen perhe, kaksi pientä tyttöäkin. Ja radiosähköttäjän kolme pientä lasta jäi isättömiksi.

-  Meillä ei onneksi ole lapsia.

-  Kun sä et ole halunnut...

-  Kyllähän mä haluaisin, mutta vasta maihin jäätyäni. Haluan kans nähdä, kun lapset kasvaa. Eikä vain lomilla. Enkä mä halua kaikkea vastuuta heistä sun harteille laittaa.

-  Kuulitsä? Nyt siellä alkoi jo jyristä ja taisi salamoidakin.

-  No, sittenhän mä olisinkin turvassa siellä autossa.

-  Ei pidä paikkaansa. Viimeisten tietojen mukaan salama voi iskeä autoonkin. Ja  bensatankki voi räjähtää ilmaan.

-  Mistä sä sellaista olet saanut päähäsi? 

-  Kuulin radiosta.

-  Älä helkkarissa. No, onhan se oikeastaan aika loogistakin. Enpäs tullut ajatelleeksi.

-  No, nyt meni valotkin.

-  Jo on tuhat tulimmaista. Taidankin lähteä vasta aamulla varhain. Loppujen lopuksi: äkkiähän täältä sinne ajaa. Eihän sun kanssa aika tule pitkäksi. Näin  riidellessä eikä muutenkaan. Painutaan pehkuihin. Ja voitais vaikka vähän harjoitella sitä perillisentekoa.

-  Kyllä se vaan mulle sopii.

-  Ai, mut ensin mun pitäis varmaan soittaa sinne ja ilmoittaa... Pahus, linjatkin on poikki. Mahtaiskohan tekstiviesti mennä perille. Mutta missä mun kännykkä on? Eihän täällä näe mitään. Onks talossa taskulamppua?   Kiitos, kulta. Tuossahan se on ollut koko ajan.

(Näppäilee)  No, nyt sekin on lähetetty. Ja nyt, armaani.... Ruvetaan hommiin!!!

 

© Mamiblue